Jussi Jalonen
@jojalonen.bsky.socialMietin tässä illalla ajellessani, mitä Ayn Rand olisi sanonut Venäjän-vientiä harjoittavista yrittäjistä, jotka puolustelevat bisneksiään sillä, että kiinalaiset veisivät ne markkinat kuitenkin.
Teenpä mietteistäni ketjun, koska Ayn Rand on taas palannut kykypuolueemme jäsenten lukemistoon.
Aloitetaan perusasioista. Randille oma etu ja liikevoitto olivat hyveitä sellaisenaan, mutta hän edellytti silti kapitalismilta korkeampia arvoja, korkeampia hyveitä. Oman edun tavoittelun oli aina oltava päämäärältään jotain korkeampaa, jotain jalompaa kuin vain lyhytaikainen, välitön tyydytys.
Olennaista oli, että liikevoitto oli perustettava moraaliseen kaupankäyntiin. Kaupankäynti kollektivistisen diktatuurimaan kanssa oli jo lähtökohtaisesti moraalitonta. Rand oli neuvostoemigrantti, joten hän huomioi aina Neuvostoliiton esimerkkitapauksena.
Kaupankäynti sodalla uhkaavien diktatuurimaiden kanssa oli myös yksi niitä asioita, joissa Rand oli valmis suomaan valtiovallalle täyden oikeuden säätää vientisulku. Toinen vaihtoehto oli jättää moista liiketoimintaa harjoittaneet yrittäjät lainsuojattomiksi.
Paitsi, että kaupankäynnistä pidättäytyminen oli ainoa moraalinen valinta, se oli Randin näkemyksen mukaan myös ainoa tehokas, rationaalinen valinta. Hän ei kavahtanut ajatusta sodasta, mutta oli vakuuttunut siitä, että jo pelkkä länsimaiden taloussaarto riittäisi romahduttamaan Neuvostoliiton.
Tämä oli osa Randin maailmanselitystä: kollektivistinen diktatuurijärjestelmä kykenee elämään vain loiselämää, kapitalistisen järjestelmän tukemana ja edesauttamana. Tähän suostuessaan kapitalistinen järjestelmä tietysti prostituoi omat arvonsa.
Rand oli laissez-faire-kapitalisti. Tällä hetkellä länsimaissa valliseva järjestelmä, jota myös oma hallituksemme edustaa, on uusliberalismi -- mikä ei ole laisinkaan sama asia.
Eräs keskeinen ero on juuri tässä mainitussa seikassa.
Uusliberaalissa paradigmassa kapitalisti _ei voi olla käymättä kauppaa diktatuurin kanssa_. Se on kaiken lähtökohta.
Hän vieläpä hakee sille verukkeen toisensa jälkeen ja vetoaa yhteiseen hyvään! Työpaikat. Liikevoitto. Vienti- ja verotulot. "Joku muu tekisi sitä kuitenkin".
Siinä, missä Randin laissez-faire-kapitalisti kykeni tuottajana voittamaan kollektivistisen diktatuurin, koska diktatuurijärjestelmä elää vain loisena, niin uusliberalismissa kapitalisti on se loinen. Marxin kuvaama vampyyri, joka on olemassa vain imemällä itseensä elävää työtä.
Vertailun lopputulema on, että Ayn Randin ajatuksissa oli kaikesta huolimatta moraalista suuruutta, jota oman aikamme uusliberaalissa oikeistossa ei ole.
Eikä kukaan heistä ymmärrä edes Randin suuntaan kumartaessaan, mitä Rand todella sanoi ja tarkoitti.